Kaksi legendaa - Yksi ilta

         Tervetuloa keikkavuosi -25

La 1.2.25            

                                      

Helmikuun ensimmäinen päivä. Terminen talvi antoi edelleen odottaa itseään, ulkona puhalteli säätiedotuksen mukaan raikas tuuli ja aurinkokin yritti sinnikkäästi päästä pilvien takaa eturivin paikalle. Kiireetön aamu täyttyi Voice of  Finlandin ääninäytteistä, kupillisesta kuumaa Juhla Mokkaa ja sekalaisen laiskoista ajatuksista siitä, mitä ehkä pitäisi saada aikaiseksi. 

Siihen laiskuuden ja ei minkään -keskelle iski ajatus, sellainen pieni häivähdys tehdä jotain kivaa ja mukavaaa, kuten mm. pyykkien ja siivouksen sijaan päästä kokemaan ja näkemään kaksi vähintäänkin legendan maineen täyttävää laulu- ja soitinyhtyettä samalla kertaa. Niin sanotusti kaksi härkästä yhdellä iskulla.

 

Koska ikä alkaa olla enää lähinnä numero, piti ensin pitää pienehkö tuumaustuokio ja tuhlata toinen tovi tietokoneelle, ennen kuin taktinen päätös pakata vähän rommpetta, siirtyä autoon ja kurvailla kohti Keski-Suomea saatiin päätökseen - majoitus ja keikkaliput tottakai! hommattuna.

Päivä ehti pyörähtää iltaan, kun lopulta päästiin  Peurungan parkkiin. Hetken siinä lumen hipsuessa ympärillä ja tuulen tarttuessa takinhelmoihin,  mielessä pyörähti vähän haikeakin muisto  Extremerun -vuosista ja  talkoista jossa pyörittiin saman, tiiviin ydinporukan kanssa myös Peurungan tapahtumissa jopa kahdesti vuodessa, kasaamassa ja purkamassa tapahtumaa. 

Mutta nyt oltiin vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Kiinnostuneena katseltiin, miten hotelli oli vuosien saatossa muuttunut paljon ja toisaalta taas ei yhtään. Nälkäisille oli edelleen  tarjolla ruokaa ja janoisille juomaa samoissa paikoissa kuin aiemminkin, tosin niille oli jonkinlaita pintasilausta tehty.  Jotain uutta ja jotain vanhaa, sopivalla tavalla sekaisin. Yleisestikin ottaen paikka näytti siistiltä ja raikkaalta.

Sisään kirjautuessa todettiin, että onneksi liput tuli hommattua etukäteen, muuten olisi keikat jääneet kokematta.  Liput oli päivän aikana myyty loppuun, vaikka niitä aamulla vielä olikin ja respassa kävi pyörähtämässä pari tyyppiä joille ei ollut antaa kuin ei oota enää siinä vaiheessa. Lippuja sai siis lunastaa myös paikan päältä, mikäli niitä olisi ollut jäljellä. 

Lippuja Peurungan keikoille myy Ticketmaster ja negatiivisena pidettiin sitä, että sinne käy kulttuurieduista  helposti VAIN Edendred.  E-passin tai Smartumin käyttö on tehty sen verran hankalaksi, että harva viitsii lähteä niiden kanssa kikkailemaan. Liput voi toki niilläkin varata verkosta jollain systeemillä, mutta ne pitää lunastaa heidän lippupisteeltään joita on vain muutama Suomessa. Mikään R-kioski ei tosiaan ole vaihtoehtona. 

Onneksi Peurunkahotellin verkkosivuilla myydään bilepaketteja,  johon sisältyy sekä majoitus että lippu, mikä tulikin parin laskelman jälkeen huomattavasti edullisemmaksi, kuin ostaa ne erikseen. 
Bilepaketille vahva suositus!

(Bilepaketille/huoneelle yleensäkin plussaa, aamulla kuulin että taksia on kuulemma lähes mahdoton aamuyön tunteina saada, joten odottelu aulassa saati ulkona tuntitolkulla on tuskin mikään fiilistä nostattava elämys vaikka ilta olisi ollut miten kiva tahansa)

Huoneita oli tarjolla vähän edullisempana pihapiirin rivarista ja vielä edullisempaa hostellityyppisenä vähän kauempaa mäen päältä. Kummassakin ollaan aikoinaan oltu ja ainakin silloin pihapiirissä oleva rivari oli ihan ok, mutta mäen päällä olevaan oli aivan järkky kiivetä niin ylös kuin alaskin eikä huonekaan ollut mikään positiivinen elämys. 

Anycase, kermaperseinä valitsimme vähän kalliimman vaihtoehdon l. huoneen hotellista ja ihan mieluusti maksettiin erotus siitä hyvästä etei tarvinnut kyörätä takkeja narikkaan ja joka paikkaan pääsi helposti. 

Huone oli maantasalla, siisti ja ihan ok kahden hengen boksi. Plussaa ropisi jääkaapista jonne juomat sai kylmään sen sijaan, että ne olisi pitänyt nakata ulos hankeen viilentymään. Ulkoahan ne juomatta jääneet olisi sitten voinut ilolla kaivaa aamulla pois, kuitenkin ne olisi sinne illan huumassa unohtuneet. ;)

 

Alkujaan suunniteltu kylpylässä käynti jätettiin aamuun, mikä oli jälkikäteen oikein hyvä idea. Tuli kuultua, että se oli ollut jo iltapäivällä ja alkuillasta niin täynnä, että jopa saunoihin joutui jonottomaan eikä porealtaaseen pääsystä ollut toivoakaan. (Aamupalan jälkeen sinne mahtui ihan mukavasti, vaikka loppupuolella alkoi muodostua taas jonoja etenkin saunoihin). 

Aikaa jäi juuri sopivasti viettää huoneessa tovi ja huuhtoa kuiva kurkku sekä käydä nauttimassa pientä purtavaa Nemossa. Sitten niin naama kuin nainenkin juhlakuntoon: Lilaa luomeen, hippahumppavaatteet päälle ja menoksi. Miehiähän ei onneksi näissä tapauksissa tarvitse odotella.. niillehän riittää että vaihtaa paidan ja laittaa kengät jalkaan kun ollaan jo valmiita valloittamaan maailmaa! 😁

Jännittyneen odotuksen vallassa kohti Peurnka-areenaa katsomaan illan tähtiesiintyjiä .. jos ei vielä arvaus osunut oikeaan niin tunnelmaa oli luomassa sekä Neljää Ruusua että Dingo. 

Iihan mieletöntä..  2 suomlaista suurta nimeä samoilla lauteilla yhden illan aikana!! 

Showtime klo 22.00

Neljä Ruusua starttasi illan ja kuten aina, keikka oli täyttä tykitystä. Välillä mentiin mollivoittoisesti niinkuin suomalaiseen mielenmaisemaan ja suomirockiin kuuluukiin ja sitten taas hypittiin kuin viimeistä päivää. JuppiHippiPunkkarista kuultiin vähän erilainen versio, 7 päivää selvinpäin puolestaan oli sitä mitä aina ennenkin.  En koskaan lakkaa ihailemasta ja ihmettelemästä Ilkan suunnatonta energiaa pomppia, juosta ja seilata pitkin lavaa lähes koko keikan ajan. Siinä ei montaa hetkeä paikallaan herraa nähty eikä varmaan tulla ikinä näkemäänkään.

Neljä Ruusua on puolison ehdoton suosikki ja itsekin olen sen adoptoinut sen jälkeen, kun Ollista ja tuntemastani Yöstä aika jätti. 

Pieni tauko ja sitten lauteet valtasi aikanaan niin ikoninen Dingo. Nostalgia nosti väkisinkin päätään ja edelleen Neumannin äänessä kuuluu se tietty sävy, mikä silloin 80- luvulla hurmasi niin äidit kuin tyttäretkin. Apinatarhasta Autiotaloon, vanhaa ja uutta.. eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Meno ehkä vähän maltillisempaa kuin edellisellä, mutta välispiikit sitäkin hauskempia. 

Keikkoja voisi kuvata yhdellä lauseella: Niitä ei voi kuvailla, ne pitää nähdä ja kuulla! 

Ja niin se oli tänäkin iltana. Tuli heiluttua, huidottua, laulettua ja nautittua. 

Kuvia/videota ei keikoista juurikaan tullut otettua, muutama vuosi sitten tuli opittua,  että kameran takaa keikka ei näytä yhtään samalta eikä niitä videoitakaan tule ikinä katsottua. Siispä katse lavalla ja siinä mitä tapahtuu siinä hetkessä. 

Vahva suositus sekä livekeikoille että Peurunka-areenalle!

Suuri kiitos mahtavasta elämyksestä  Neljä Ruusua sekä Dingo. Nämä äijät ei tosiaankaan kuulu vielä popmuseeon. 

Sun täytyy mennä, 
    sillä sana on vapaa ja laitteet liikkumaan on pantu sinua varten
    Tapahtui mitä vaan se on sun elämäs eikä kenenkään muun”
                    - Neljä Ruusua- 

                                                                         Illan värivalot on kaikille juhlaa
                                                                        Kynttilöitä syttyy ja pidetään hauskaa
                                                                        Vasen jalkasi hakkaa rytmissä musiikin
                                                                            Valot eivät vain loista kasvoille sankarin
                                                                                                - Dingo-